Näkökulmia Suomen historiaan: K.J. ja Esteri Ståhlberg loivat presidentti-instituution perustan

K.J. ja Ester Ståhlberg loivat presidentti-instituution perustan

Marjaliisa Hentilä ja Seppo Hentilä

 Kun Suomesta tuli kuningasseikkailun jälkeen kesällä 1919 lopulta tasavalta, jonka valtionpäämies valitaan yleisillä vaaleilla, Euroopassa oli vain neljä muuta tasavaltaa.

K.J. Ståhlbergin vaikutus tasavallan syntyyn ja vakiintumiseen oli merkittävä. Hänen kirjoittamastaan hallitusmuodosta tuli maamme perustuslaki. Ståhlbergin suursaavutus oli parlamentaarisen hallitustavan vakiinnuttaminen poliittisen päätöksenteon perustaksi. Ståhlbergin kaudella vakiintuivat myös monet tasavallan identiteettiä rakentavat muodot, symbolit ja protokollat. Hyvä esimerkki tästä on joulukuun kuudennen nostaminen Suomen itsenäisyyspäiväksi.

Tasavallan ensimmäiseksi naiseksi kesällä 1920 tulleen Ester Ståhlbergin työstä presidentin puolisona tuli uraa uurtava. Hän pohti historiallista asemaansa juurta jaksaen eikä rajoittunut vain siihen, miten hänen itsensä olisi tämä tehtävä hoidettava. Ester ajatteli, että hän oli saanut ainutlaatuisen rakennus- ja kasvatustehtävän. Siksi hän halusi tulla roolimalliksi seuraajilleen ja luoda ”traditsiooneja”, perinteitä tuleville presidentittärille.

Ester Ståhlbergin mielestä puolison oli tuettava kaikessa miestään, tasavallan korkeinta päätöksentekijää. Julkisuudessa puolison näkyvin tehtävä oli instituution edustaminen. Näkymättömämpi ja vakiintumattomampi alue oli puolison vaikutus presidentin virkatehtävien hoitamiseen. Ester olisi tietysti halunnut vaikuttaa tähänkin mahdollisimman paljon, ja muutaman kerran hän yritti lobata ministeri- ja virkanimityksissä ystäviensä puolesta. Tähän K.J. kuitenkin veti tiukan rajan. Hän ei halunnut puolisonsa sekaantuvan presidentille, valtioneuvostolle ja eduskunnalle kuuluviin luottamuksellisiin asioihin. Presidentin puolisolla oli runsaasti edustustehtäviä linnan pienissä ja suurissa juhlissa, vastaanotoilla ja vierailuilla sekä eri tahoilla ympäröivässä yhteiskunnassa. Ester suunnitteli juhlien ohjelmia ja huolehti siitä, että kansainvälistä etikettiä noudatettiin. Hän pukeutui edustavasti ja opetteli sinnikkäästi puhumaan diplomaattien käyttämiä kieliä

 Seppo Hentilä s. 1948 on valtiotieteiden tohtori. Hän toimi Helsingin yliopiston poliittisen historian professorina 1995–2014. Hänen teoksiaan ovat m.m. Jaettu Saksa, jaettu historia (1998), Kaksi Saksaa ja Suomi (2003), Harppi-Saksan haarukassa (2004). Marjaliisa Hentilä kanssa hän on kirjoittanut teokset Saksalainen Suomi 1918 (2017), Ensimmäinen presidenttipari. Ester ja Kaarlo Juho Ståhlberg 1919–1925 (2022) sekä Oikeusvaltion etuvartiossa. Ester ja Kaarlo Juho Ståhlberg 1925–1952 (2024)

 Marjaliisa Hentilä s. 1957 on valtiotieteiden tohtori ja Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian dosentti. Hän työskenteli Työväen Arkiston erikoistutkijana ja toimi vuosin 2004–2009 Suomen Saksan -instituutin johtajana Berliinissä. Hän on kirjoittanut useita työväenliikkeen johtohenkilöiden, kuten Matti Paasivuoren ja Hilja Pärssisen elämäkerrat. Puolisonsa Seppo Hentilän kanssa hän on julkaissut kaksiosaisen Ester ja Kaarlo Juho Ståhlbergin elämäkerran (2022 ja 2024) sekä Saksalainen Suomi 1918-teoksen (2017), joka on ilmestynyt myös saksaksi.