-
Välttämättömät:
Välttämättömät evästeet vaikuttavat verkkosivun toimintaan aktivoimalla verkkosivujen perustoiminnot, kuten sivustolla navigoinnin ja ostoskoriin liittyvät toiminnot. Verkkosivumme ei toimi ilman näitä evästeitä, joten ne tallennetaan ilman erillistä suostumusta.
-
Toiminnalliset evästeet:
Toiminnallisten evästeiden avulla voidaan muuttaa verkkosivujemme käyttökokemusta. Näihin evästeisiin tallennetaan esimerkiksi viimeksi katsotut sivut.
-
Tilastolliset evästeet:
Tilastollisia evästeitä käytetään ymmärtämään, kuinka kävijät ovat vuorovaikutuksessa verkkosivujemme kanssa. Tilastollisiin tarkoituksiin käytetty aineisto on anonymisoitua.
-
Markkinointievästeet:
Markkinointievästeitä käytetään seuraamaan verkkosivulla kävijöitä. Tarkoitus on kohdentaa sinulle mainoksia, jotka ovat relevantteja ja kiinnostavia, ja näin ollen arvokkaita meille ja markkinoijille.

Suomifilmien kuohuvat kosket
Kymijoessa Iitin kohdalla olevat Mankalan kosket – Harakkakoski, Mustakoski, Tolppakoski, Vähäkäyrä ja Isokäyrä – alkoivat kerätä 1900-luvun alussa luokseen matkailijoita ja urheilukalastajia.
Presidentti K.J. Ståhlbergin serkun, elokuva-alan uranuurtajan Karl Emil Ståhlbergin valokuva- ja elokuvastudio Atelier Apollo teki kaksi lyhytfilmiä, jotka ikuistivat koskien kuohun. Niistä toinen edusti Suomea Berliinin matkailunäyttelyssä 1911.
Useimmille Mankalan kosket pysyivät kuitenkin tuntemattomina, sillä ne olivat hankalien kulkuyhteyksien päässä.
Palo pelastui siltapalkkiin
Mankalan koskien maine kasvoi, kun siellä alettiin kuvata tukkilaiselokuvia. Ensimmäinen niistä oli Erkki Karun vuonna 1923 ohjaama Koskenlaskijan morsian, josta Valentin Vaala teki Mankalassa uuden version vuonna 1937.
Vuonna 1947 Ilmari Unhon ohjaaman Koskenkylän laulun filmauksissa elokuvan päätähti Tauno Palo joutui vaaraan lautan päästyä irti rannasta. Filmitähti pelasti itsensä ja kameran akun tarttumalla siltapalkkiin.
Kuvausryhmät asuivat usein Ruuhalassa, jonka pihapiirissä oli tehty ensimmäisen Koskenlaskijan morsiamen filmaukset. Elokuvaväkeä majoitettiin siskonpedeille. Myös paikallisia tarvittiin filmin teossa apuna.
Voimalaitos lopetti filmaukset
Kaikenkaikkiaan tukkilaiselokuvia kuvattiin Mankalassa kymmenkunta. Erkki Karu oli Mankalan koskilla ohjaamassa myös Finlandiaa (1922), Muurmanin pakolaisia (1927) ja Tukkipojan morsianta (1931).
Kalle Kaarna ohjasi Tukkijoen (1937), Teuvo Tulio Laulun tulipunaisesta kukasta (1938) sekä Hornankosken (1949) ja Hannu Leminen Rosvo Roopen (1949).
Mankalan viisi koskea hävisivät näkyvistä, kun Kaurakoskeen valmistui 50-luvun alussa Mankalan voimalaitos. Veden pinta nousi silloin muutaman metrin.