Visitkouvola käyttää evästeitä. Jatkamalla sivustolla hyväksyt evästeiden käytön. Sulje X

Puiden eksotiikkaa

Suomen suurimmassa ja vanhimmassa puulajipuistossa voi halata douglaskuusen paksua runkoa vaikka koko perheen voimin. Puistosta löytyy hemlokki- ja jättituijametsiköitä sekä kukkafanien kesäinen pyhiinvaelluskohde Alppiruusulaakso. 

Jaa somessa

Douglaskuuseen kiedottu kyltti kehottaa halaamaan Arboretum Mustilassa, mutta rungon ympäri kädet eivät ulotu.

Valtioneuvos A.F. Tigerstedtin vuonna 1908 istuttama puu nousee lähes 40 metrin korkeuteen, tosin vähän yli satavuotiaanakin se on vasta nuorukainen. Ikää kuuselle voi kertyä tuhat vuotta ja mittaa 80 metriä.

Tosin emme vielä tiedä, kasvaako puu täällä yhtä isoksi kuin kotiseudullaan Pohjois-Amerikassa. Eivät sitä tiedä muutamat seuraavatkaan sukupolvet.

Muutakin kuin alppiruusuja

Arboretum Mustila tunnetaan parhaiten alppiruusuistaan. Rodojen kukinnan aikana touko-kesäkuun vaihteessa parkkipaikat täyttyvät ja Mustilassa riittää väkeä.

Alppiruusulaakso on kuitenkin vain pieni osa 120 hehtaarin puulajipuistoa, jossa pääosassa ovat ikivihreät havut. Hemlokki-, jättituija- ja purppurapihtametsiköissä vaellellessa voi ajatella olevansa kaukana Suomesta.

Kotimainen metsä toimii puulajipuuston runkona. Mustilassa on 130-vuotiasta kuusikkoa ja 170-vuotiasta männikköä. Puistossa kasvaa yli 250 puulajia, ja uusia lajeja on kokeilussa.

Hyötyä ja kauneutta

Puiston perustaja A.F. Tigerstedt oli vuori-insinööri, geologi ja dendrologian innokas harrastaja. 1900-luvun alussa hän asettui perheineen Mustilaan ja omisti loppuelämänsä puulajikokeille.

Tigerstedt tutki ulkomaisten havupuiden viljelyä metsätalouden kannalta, mutta hän oli kiinnostunut puista myös esteettisesti.

Koetoiminta laajeni myöhemmin lehtipuihin ja koristepensaisiin. Mustilan aatteessa korostui kulttuurimaiseman rikastuttaminen. Suomi on lajiköyhimpiä alueita maapallolla, vaikka täällä on leuto puolimerellinen ilmasto.

Vuosikymmenten aikana alueen istutuksiin vakiintui satoja hyvin menestyviä lajeja. Muutamat niistä ovat osoittautuneet jopa liian elinvoimaisiksi. Perennat ja pensaat – esimerkiksi terttuseljat ja kurttulehtiruusut – leviävät nopeasti.

Mustilan istutuksissa varttuu uusia puulajeja, mutta vielä ei tiedetä, selviytyvätkö ne Suomessa. Puiden määrä ei ole tärkeintä. Tarkoitus on löytää puulajeja, jotka tuovat ihmisille iloa ja hyötyä.

Myymälästä oma taimi mukaan

Mustilan hyvät tulokset innostivat metsänomistajia istuttamaan metsiköitä kokeilumielessä. Suomessa 30-luku oli dendrologian kulta-aikaa, mutta sotien aikana kansalaisille tuli muuta ajateltavaa.

Nykyään suurin osa eksoottisten puiden siemenistä myydään Suomessa Mustilan kautta. Kiinnostus menee sykleittäin. Nyt kysyntä douglaskuusta kohtaan on lisääntynyt. Myös lehtikuusi kasvattaa suosiota, sillä siihen kirjanpainajat eivät tee tuhoja.

Mustilan siemen- ja kasvimyymälän kohdalla on myynnissä havuja, joita ei monesta paikkaa saa. Jotkut haluavat kerätä metsäänsä tai pihapiiriinsä monipuolisen valikoiman puita. Lajeista ja niiden siemenkannoista saadaan siten kokemuksia muualtakin kuin Mustilasta.