Visitkouvola käyttää evästeitä. Jatkamalla sivustolla hyväksyt evästeiden käytön. Sulje X
Arboretum Mustilan kukkaloistoa

Hellikki, Elviira, Raisa ja moni muu

Mustilassa kehitettyjä alppiruusulajikkeita on nimetty niin Neuvostoliiton presidentin rouvan kuin arboretumissa työskentelevien Tigerstedtien mukaan. Alppiruusulajien ”lapsissa” isän ja äidin ominaisuudet näkyvät muotoina lehdissä ja väreinä kukissa.

Jaa somessa

Kun Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov sai Arboretum Mustilasta näytille neljä alppiruusulajike-ehdokasta, hänen valintansa oli laakean pyöreähkö matalakasvuinen alppiruusu, jossa on pienet ja hyvin punaiset kukat.

Sille annettiin nimi Raisa presidentin vaimon Raisa Gorbatšovan mukaan. Raisaa voi ihailla Mustilan lisäksi Pietarissa, jossa sitä kasvaa Raisa Gorbatšovan sairaalan puistossa.

Muita kotimaisia rhodolajikkeita ovat esimerkiksi Hellikki, Kullervo ja Pohjolan tytär. Kuten huomata saattaa, kasveja ristiessä inspiraatiota on antanut Kalevalan nimistö.

Puolukoiden sukulaisia

Alppiruusut eivät ole nimestään huolimatta ruusuja vaan kanervakasveja. Ne ovat kotimaisten metsävarpujen mustikan ja puolukan sukulaisia.

Mustilan alppiruusuista vanhimmat ovat viihtyneet puistossa lähes sata vuotta. Nuorimmat ovat aloittaneet koekasvatuksessa vasta äskettäin.

Suurin osa arboretumin alppiruusupensaista on kestävimpien lajien välisiä risteymiä, joissa isän ja äidin ominaisuudet näkyvät eri yhdistelminä kuin ihmislapsilla konsanaan.

Erityisen hyviä risteymiä on Mustilassa nimetty lajikkeiksi. Toisin kuin luonnonvaraiset lajit, lajikkeet ovat ihmisten tekeleitä ja lisättävissä vain taivukkaista tai laboratoriossa mikrolisäyksellä.

Raisan äiti, mustilanalppiruusu

Raisan emona oli mustilanalppiruusu (R. brachycarpum var. tigerstedtii) ja pölyttäjänä Mustilassa kasvava matala, punakukkainen japaninalppiruusuristeymä (R. Brachycarpum).

Mustilanalppiruusu on maailmankuulu alppiruusulaji. Se tuotiin Mustilaan 30-luvun alussa  Pohjois-Koreasta Pungsan-vuoristosta. Sieltä piti saapua ohotanalppiruusun siemeniä, mutta niistä kasvavat taimet osoittautuivat olevan japaninalppiruusun huonosti tunnettuja suurikukkaisia, korealaisia muotoja.

Alppiruusu nimettiin uudestaan ensimmäisen viljelypaikkansa mukaan. Kestävänä lajina mustilanalppiruusu on ollut suomalaisen alppiruusujalostuksen runkona. Se selvisi ainoana alppiruusuna täysin vaurioitta talvisodan pakkasista.

Tigerstedt-lajikkeet

Lajike P. M. A. Tigerstedt on nimetty professori Peter M. A. Tigerstedtin mukaan. Hän johti alppiruusujen ja atsaleojen jalostusohjelmaa Helsingin yliopistossa vuosina 1973–2000. USA:n ja Kanadan markkinoilla lajikkeesta käytetään nimeä Peter Tigerstedt.

Axel Tigerstedt on valkokukkainen, keskikorkea alppiruusulajike. Se on saanut nimensä Arboretum Mustilan perustajan pojanpojalta Axel Tigerstedtiltä (1930–2010). Axel Tigerstdtin vaaleanpunaiset nuput aukeavat hennon vaaleanpunaiseen kukintaan kesäkuun alussa, mutta kukkien väri muuttuu nopeasti puhtaan valkoiseksi.

Ja onhan Mustilalla muitakin alppiruusulapsia niin kuin Elviira, Marketta, Mikkeli ja Unelma. Ja Haaga, Pekka ja Mauritz. Nimistä iso osa viittaa Alppiruusujen jalostuksessa pitkän työn tehneen tutkijan Marjatta Uosukaisen lähipiiriin.