Siirry pääsisältöön
Sivu latautuu...
Stam1na yhtyeen solisti ja kirjailija Antti Hyyrynen

Stam1na-yhtyeen Antti Hyyrynen

Stam1na-solisti ja kirjailija Antti Hyyrysen varhaisimmat muistot Kouvolasta liittyvät käärmeeseen ja lakritsiin. Myöhemmin Hyyrynen muutti Kouvolaan, oppi mitä taiteen tekemiseen ja luovuuteen vaaditaan, perusti yrityksen – ja aikoo nyt kirjoittaa romaanin, jossa esiintyy Kouvola.

Jaa somessa

Jaa sivu Facebook-palvelussa. Linkki avaa uuden selainikkunan, jossa jako tapahtuu. Jaa sivu VKontakte-palvelussa. Linkki avaa uuden selainikkunan, jossa jako tapahtuu. Jaa sivu LinkedIn-palvelussa. Linkki avaa uuden selainikkunan, jossa jako tapahtuu.

– Etpä muuten tiennyt, että mie oon silittänyt pikkupoikana käärmettä Tykkimäen eläinosastolla!

Muusikko ja kirjailija Antti Hyyrynen innostuu silminnähden pohtiessaan ensimmäisiä muistojaan Kouvolasta. Hyyrynen opiskeli Kouvolassa vuosina 2000–2006 ja on kouvolalaisen Medialouhos-yrityksen perustajajäsen, mutta muistot kaupungista ulottuvat lapsuuteen saakka, käärmeen silittämiseen ja vitos-kutosluokan luokkaretkeen Kouvolan lakritsitehtaalle.

– Kaikkihan Kouvolan lakritsin tietää. Se on parasta.

Nuoruusvuotensa Hyyrynen vilisti noin 80 kilometrin päässä Lemillä, mutta kun hän syksyllä 2000 kuuli saaneensa opiskelupaikan, edessä oli muutto Kouvolaan ensimmäiseen omaan asuntoon, pieneen opiskelijaboksiin Käsityöläiskadulle.

– Olihan se tietenkin valtava muutos muuttaa Lemiltä äidin helmoista omilleen ja aloittaa pikku opiskelijabokseista oman elämän rakentaminen. Mutta ne olivat oikein tapahtumarikkaita vuosia! Hyyrynen myhäilee istuessaan 15 vuotta myöhemmin entisen keikkapaikka House of Rockin, nykyisen NuortenPaikan eli NuPan tiloissa.

Hyyrynen kiinnostui Kouvolasta ensisijaisesti kaupungin opiskelutarjonnan vuoksi. Hänellä oli nimittäin unelma, joka oli kytenyt päässä pikkupojasta lähtien. Hän halusi tehdä elävää kuvaa. Kodin kaitafilmikamera ja elokuvan leikkausvälineet olivat kätevästi saatavilla, ja vanhempien veljien esimerkkiä seuraten Hyyrynen päätyi harrastamaan elokuvausta.

Aluksi eniten kiinnostivat – tietenkin – sotaleikit, myöhemmin kaikenlainen elävän kuvan ja elokuvan harrastaminen, sarjakuvataide sekä graafiset kokeilut. Lukiossa Hyyrynen alkoi selvitellä, missä voisi opiskella visuaalista alaa maanläheisemmin kuin yliopistoissa. Vastaus: Kouvolassa, Kymenlaakson ammattikorkeakoulun medianomilinjalla.

– Opiskelin täällä tärkeimmät vuodet, kun oma taiteellinen identiteettini syntyi ja vahvistui, Hyyrynen sanoo.

Kouvolan keskustan alue tuli nuorelle opiskelijalle tutuksi, sillä Hyyrynen laskeskelee asuneensa peräti neljässä eri osoitteessa kuuden vuoden aikana: Käsityöläiskadulla, Eräpolulla, Sakaristontiellä ja Viertolassa.  

– Miulla on edelleen himassa yks pöytätaso, joka on Kouvolan kierrätyskeskukselta. Ihan ite kannoin sen sieltä, kun ilmaseks sain, ja maalasin sen spraylla mustaksi. Se on edelleen käytössä.

Samanhenkinen ympäristö vapautti luovuuteen

Kouvolaan muuttaminen teki yhdestä Hyyrysen lapsuudenunelmasta totta. Hän pääsi tekemään elävää kuvaa.

– Muistan edelleen sen fiiliksen, kun vihdoinkin pääsin käsiksi kunnon kamerakalustoon! Koululla oli iso valikoima ammattilaisvälineitä, hyvät leikkuuohjelmat ja muut... Tuntui, että se oli ihan loputon säkki hienoja asioita, joista pääsi ammentamaan.

Kouvolaan sopeutumista edesauttoi sekin, että Stam1na-yhtyeen rumpali Teppo Velin työskenteli paikkakunnalla. Muut bändin jäsenet taas olivat ympäri Suomea, armeijassa, opiskelemassa, töissä. Koska Kouvolaan pääsi kätevästi monesta suunnasta, Stam1nan treenit päätettiin siirtää Lemiltä Kouvolaan.

Hyyrysen silmät alkavat loistaa, kun hän muistelee yhtyeen Kouvolan-vuosia.

– Yhtye teki paljon keikkoja täälläpäin. Meillähän oli yksi sen ajan historian suurimmista keikoista tuossa viereisessä puistossa. Sinne oli joku kevätteltta laitettu, ja me soitettiin isolla lavalla. Muistan, että bändillä oli kovempi meininki kuin ikinä!

Kaupunki saa Hyyryseltä muutenkin kiitosta elävästä ja monipuolisesta musiikkitarjonnastaan. Onhan kaupungista ponnistanut moni suuri rockbändi Peer Gyntistä lähtien.

– Kouvola näyttäytyi sekä opiskelujen että vapaa-ajan puolesta sellaisena laboratoriona, jossa eri alojen ihmiset ja osaaminen yhdistyivät. Oikein yllätyin, kuinka paljon ja monipuolisesti täällä pystyi harrastamaan esimerkiksi juuri kulttuuria.

Hyyrynen muistelee, kuinka opiskeluvuosien arkisetkin hetket ja kontaktit liittyivät tavalla tai toisella kirjavaan joukkoon eri kulttuuri- ja taidealojen tekijöitä. Sillä taas oli suuri merkitys itsetuntoon ja oman identiteetin kehittymiseen. Kun ympärillä oli samalla tavalla ajattelevia ihmisiä, kasvoi rohkeus toteuttaa omia ideoita sekä kyky heittäytyä.

– Oli jollain tapaa tosi vapauttavaa ilmaista itseään ihan luvan kanssa. Siitä tuli oikeastaan pakko, että mitä villimpi idea oli, sitä uskaliaammin meni häpeää kohti, että nyt mie teen tän homman. Ja siihen sai vielä innostettua porukkaa – kaikki muutkin oli, että totta kai me rakennetaan ufo!

Erääksi opinahjonsa merkittävimmistä saavutuksista Hyyrynen listaa Meduusa-tv:n. Se oli vanhempien medianomiopiskelijoiden ideoima ja toteuttama suora internet-tv-lähetys, jonka tarkoituksena oli saada näkyvyyttä opiskelijoiden omille töille, kuten musiikille ja lyhytelokuville. Samalla opiskelijat harjoittelivat monipuolisesti tv-työn tekemistä. Hiljalleen Meduusa-tv laajeni uudenlaisen oppimisen keinoja hyödyntäväksi Meduusa Akatemiaksi ja opetusministeriön laatupalkinnon saaneeksi oppimisympäristöksi, jonka ympärille syntyi myös Meduusa-festivaali, tapahtuma jossa media-alan opiskelijat eri puolilta Suomea kohtasivat.  

– Sain olla Meduusa-tv:ssä mukana yhtenä tuottajana ja kehittäjänä. Oli hienoa seurata, miten pienistä ideoista saatiin rakennettua jotain suurta, valtakunnallisella tasolla palkittua.

Opiskeluaikojen taitoja ja innostamisen kykyä Hyyrynen on käyttänyt myöhemmin ansiokkaasti niin muusikon kuin kirjailijan urallaan: Stam1nan levyt ovat myyneet kultaa ja platinaa, yhtye on voittanut kuusi Emma-palkintoa, Hyyrynen on valittu kolme kertaa vuoden laulajaksi Finnish Metal Expossa, ja viime keväänä julkaistu esikoisromaani Viimeinen Atlantis nousi Like Kustannuksen vuoden 2020 myydyimmäksi kaunokirjaksi.

Menestys ei kuitenkaan tule ilman taustatukea. Hyyrynen puhuukin erityisesti ajan ja vapautuneen ympäristön merkityksestä luovassa työssä. Ryhmässä täytyy olla luottamusta, rohkeutta ja uskallusta luoda uutta yhdessä sen sijaan, että jokainen miettisi asioita vain itsekseen. Täytyy olla aikaa ideoida, toteuttaa, testata ja erehtyä. Nuorten kohdalla toiminnan ohjaajat, opettajat ja taustajoukot, ovat avainasemassa.

– Nuorille täytyy antaa työkaluja. Että tässä niitä on, käyttäkää vapaasti, myö katotaan täältä vähän syrjempää. Joistakin ideoista sitten syntyy helmiä ja osasta taas ei, mutta nuorten täytyy antaa itse kokeilla ja tehdä ne innovatiiviset asiat. Sitä se vaatii.

Ystävyksistä yhtiökumppaneiksi

Kun valmistuminen alkoi siintää horisontissa vuonna 2005, Hyyrynen perusti opiskelijakavereidensa Jouni Kallion ja Tuomas Petsalon kanssa av- ja media-alan yrityksen Medialouhoksen.

– Tätä firman perustamista kyllä ehdotettiin heti toisena opiskeluvuonna ja sen jälkeen vuosittain, mutta Antti lämpeni vasta, kun valmistuminen alkoi häämöttää, Tuomas Petsalo nauraa.

Medialouhos on tehnyt nyt 15 vuoden ajan on elävään kuvaan liittyvää kerrontaa, kuten mainontaa ja musiikkivideoita. Esimerkiksi Stam1nan, Kotiteollisuuden, Viikatteen ja Wöyhin musiikkivideot on toteutettu pääsääntöisesti juuri Kouvolan alueella.  

– Medialouhos on tehnyt lukemattomia, oikeasti lukemattomia musiikkivideotuotantoja pelkästään keskustan alueella. Vanhan House of Rockin tiloissa, Pohjolatalon katolla, Mutterissa… Sanonta siitä, ettei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, pitää paikkansa – vaikkei ole edes merta, on vain Käyrälampi! Hyyrynen nauraa.

15-vuotinen historia Kouvolassa saa myös mietteliääksi.

– Se on jännä juttu… Mie en oo ehkä aikaisemmin ajatellut Kouvolaa niin isona osana omaa tekemistä, mutta aina tänne tulee palattua. Mie oon asunu täällä viimeksi 15 vuotta sitten, mutta kuitenkin tämä kaupunki on aina ollut siinä vierellä. Tosi paljonkin itse asiassa, Hyyrynen sanoo.

– Miulla on täällä pitkäikäinen yritys, rakkaita ystävyyssuhteita, ja mie oon saanut toteuttaa hyvin vapaasti miun omia ja lapsuuden ajan intohimoja ja fantasioita elävän kuvan tekemisestä.

”Täällä on liikettä, värejä ja vaihtuvuutta”

Hyyrysen esikoisromaanin Viimeisen Atlantiksen julkaisemisesta on kulunut nyt vuodenpäivät, veljensä Jussin kanssa perustama Wöyh!-yhtye julkaisi juuri neljännen studioalbuminsa IV, ja Stam1nan yhdeksäs albumi Novus Ordo Mundi julkaistaan 26. helmikuuta. Parhaillaan Hyyrynen työskentelee uuden romaanin parissa. Kuulostaa varsin tuotteliaalta, joten yllätyksenä voi tulla, että Stam1nan lyriikoista päävastuun kantava kirjailija ei oikeastaan nauti kirjoittamisesta.

– Kirjoittaminen tuntuu miun mielestä hyvin uhkaavalta ja pelottavaltakin asialta, koska siinä on niin yksin sen valkoisen paperin kanssa. On vain näppäimistö tai kynä, ei pysty piiloutumaan mihinkään, ei ole bändiä kenen kanssa tehdä sitä, on vain se tekstisisältö. Edes eleitä ei voi käyttää selventämään, mitä mie tarkoitan!

Hyviä puolia kuitenkin löytyy.

– Kirjoittamista voi säädellä. Se on juuri niin henkilökohtaista kuin siitä haluaa tehdä. Kirjoittamiseen voi pistää sydänverensä tai voi piiloutua kiertoilmausten tai vaikka pseudonyymin taakse. Se on esiintymisessä, sisällönteossa ja taiteellisesti ylipäänsä hienoa, että voi itse punnita, paljonko haluaa antaa itsestään, Hyyrynen pohtii.

Osa tulevan romaanin tapahtumista sijoittuu Kouvolaan. Ajatus opiskelupaikkakunnalle sijoittuvasta fiktiivisestä todellisuudesta on muhinut Hyyrysen päässä jo vuosia, joskaan ei ehkä alun perin kirjamuotoisena. Yli 10 vuotta sitten alkunsa saanut idea tuntuu kuitenkin edelleen käyttökelpoiselta ja ajattomalta, joten Hyyrynen on päättänyt kokeilla, taipuisiko se romaaniksi. Mutta miksi juuri Kouvola?

– Kouvolasta saa ammennettua tosi paljon ideoita ja aiheita! Hyyrynen innostuu.

Kuten kouvolalainen mielenlaatu. Hyyrynen pohtii pitkään, millainen oikeastaan on kouvolalainen mielenlaatu, ja päätyy lopputulemaan, ettei vielä viidentoista vuoden jälkeenkään osaa sitä ihan tarkasti määritellä. Se on varmaa, että kirjava historia Ruotsin ja Venäjän rajakahakoiden näyttämönä on tuonut alueelle vaikutteita, jotka kiehtovat luovan alan ammattilaista vielä vuonna 2021.

– Kouvolassa on paljon värejä. Täällä on liikettä ja täällä on paljon vaihtuvuutta.

Hyyrysen kanssa nuoruutta juhlineiden ei tarvitse kuitenkaan huolestua. Autofiktiota tai tunnistettavia henkilöhahmoja ei ole luvassa.

– Varmasti jokainen kirjailija ammentaa jossain määrin kokemuksistaan, muistoistaan ja tuntemuksistaan. Mutta jos kysytään, että uskaltaisinko kakkosromaanin jälkeen kävellä Kouvolan Manskii pitkin ees taas ilman että on pussi päässä tai valeviikset naamassa, niin totta kai.

Kotipaikkakuntansa Lemin ja lemiläisyyden vahvana puolestapuhujana tunnettu Hyyrynen on miettinyt samalta kannalta myös Kouvolan käyttämistä romaanissaan.

– Mikään ei ole parempaa kuin olla ylpeä siitä, missä asuu ja minne jättää kädenjälkensä.  Kotipaikkakuntaylpeys on miun mielestä hirveen tärkee asia, ja se näkyy hyvinvointina myös siinä ympäristössä. Kun viihtyy, puhuu myös kunnioittavasti siitä paikasta, mistä tulee.

– Vastaavasti kokisin, että jos kuka tahansa tekee taidesisältöä tietystä paikkakunnasta tai paikasta, niin sehän on ylpeydenaihe. Käytetään mahdollisuuksia nostaa suomalaisia pikkupaikkakuntia ja vähemmän valtamediassa tai valtaviihteessä nähtyjä paikkoja tai hahmoja. Se on aina hieno asia.

Liiallinen muiden mielipiteiden pohtiminen ei sen sijaan kannata. Hyyrysen mielestä niin häpeä kuin miellyttäminenkin pitäisi taiteen tekemisessä unohtaa. Hän painottaa, että taide kaikissa muodoissaan puhuttelee ihmistä yleensä tunnetasolla, ja juuri tunteisiin taiteen tekijät pyrkivätkin vaikuttamaan.

– Esimerkiksi musiikki puhuttelee ihmistä vain ja ainoastaan tunnetasolla. Ja se tunnereaktio, olipa se mikä tahansa, luo merkityksiä kuulijalle. Se taas on opettavaista, se on hyödyllistä, se on yhteisöllistä ja se on tärkeää. Siihen ei voi puuttua eikä sitä saa sensuroida. Taiteen tekemisessä on kyse ehkä enemmän ikuisuudesta ja maailman hahmottamisesta sen avulla kuin siitä, että ollaan nyt vaan tässä, Hyyrynen miettii.

Myös se metsissä juoksenteleva pikkupoika koki tunnereaktion, joka sai haaveilemaan elokuvien tekemisestä. Samaisella pojalla oli kaksi muutakin haavetta. Toinen niistä, ehkä hienoin saavutus maailmassa, oli äänite, kolmas haave taas oikean kirjan kirjoittaminen.

Nyt palkittuja musiikkivideoita ja äänitteitä on lukuisia ja yksi romaanikin, se kustantamon myydyin, on julkaistu. Kun Hyyryseltä kysyy, millaisena hän näkee tulevaisuutensa, hän miettii pitkään. Vastaus on kuitenkin selkeä: tämä kaikki on vasta alkua, jatkossa tehdään enemmän, monipuolisemmin, uskaliaammin. Ja vaikka kaikkeen liittyykin paljon sattumaa ja hyvää tuuria, pitää uskaltaa valita suunta ja lähteä rohkeasti katsomaan.

Aivan kuten opiskeluaikoina.

Luoko menestys paineita? Taas pitkä hiljaisuus.

– Se paine tulee lähinnä sisältä päin. Mie en haluais nyt nelikymppisenä antaa sen pikkupojan pettyä. Mie en haluais lannistaa sitä. Mie haluan tehä parhaani.

 

Antti Hyyrysen Kouvola, top-5

1. Kasarminmäki

– Ehdoton ykkönen. Hieno, historiallinen alue. Siellä on tehty myös tosi paljon meidän taidetuotantoja.

2. Repovesi

– Kouvolan alueella on paljon kaunista luontoa. Välillä harmittaa, etten tajunnut ottaa niistä kaikkea irti opiskeluaikana.

3. Tykkimäki & vesipuisto

– Mainio ajanviettopaikka, jonne pääsee helposti vaikka polkupyörällä. Erikoismaininta Tykkimäen kummitusjunalle, jossa on kuvattu mm. erään Wöyh-yhtyeen musiikkivideo.

4. Kouvolan lakritsi

– Kouvolan lakritsihan on meille kaikille tuttu. Ja erittäin hyvää punaviinin kanssa!

5. Mutteri

– Ravintola Pyöreä Torppa eli Mutteri on legendaarinen karaokepaikka, sekä biisilistansa että lohileipänsä ansiosta. Jos joskus kuvaan karaokedokumentin Suomesta, kuvaisin sen esipuheen varmaan Mutterissa.

Teksti: Jenni Heiti