Utin linnoitus

Maarakenteinen, kivisillä tukimuureilla varustettu säännöllinen linnoitus, jossa on puolibastionit. Etelä- ja pohjoispuolella on patterit ja niiden välissä noin kilometrin pituiset katvetiet. Linnoitus katkaisi kahden suoalueen välisen harjanteen, jolla Lappeenrantaan johtava maantie kulki.

Linnoitus on rakennettu venäläisten toimesta vuosina 1791-92. Vuonna 1791 lähetettiin hanketta toteuttamaan kenraali Aleksandr Suvorov. Hän tutkitutti mahdolliset Kymijoen ylityspaikat, joiden suojaksi suunniteltiin linnoituksia. Suvorov suunnitteli jo ennestään linnoitettuun Taavettiin keskuslinnoituksen (zitadel) ja sitä varmistamaan pienempiä linnakkeita. Yksi niistä sijoitettiin Haimilan Uttiin, jossa oli ollut suuri taistelu 1789. Sen tarkoituksena oli suojata hyväkuntoista Lappeenrantaan johtavaa tietä. Suvorov määritteli myös rajalinnakkeiden miesvahvuuden. Utissa piti olla yhden upseerin ja kahden aliupseerin lisäksi rummuttaja, välskäri, kuusi kasakkaa ja neljä komppaniaa ja kasarmit 400 miehelle. Uttiin oli tarkoitus sijoittaa 26 tykkiä.

Vanhan Suomen varustelutyöt lopetettiin hallitsijan määräyksellä 1799, jolloin Utti oli vielä viimeistelyä vailla. Suomen sodan jälkeen 23.8.1809 annetulla käskyllä Utin linnake lakkautettiin ja rakennukset määrättiin myytäviksi.